Valkoisenpaimenkoiran historiaa

Teksti: Katariina Lagus

Valkoisenpaimenkoiran omistajana saan usein vastailla kysymyksiin ”onko tuo valkoinen saksanpaimenkoira”? Kun kerron koirani rodusta, jatkokysymyksinä esitetään yleisimmin mm. miten samanlainen koira on saksanpaimenkoiran kanssa (rakenne, luonne), onko terveystietoja saatavilla ja mistä saisin hyvän ja oikeanlaisen valkoinenpaimenkoiran. Koirien historia ja verilinjat kiinnostavat kyselijöitä, mutta valitettavasti suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta ei ole vielä toistaiseksi saatavilla. Tämä artikkelin perustuu useista lähteistä kerättyyn tietoon ja on julkaistu Suomen Valkoinenpaimenkoira yhdistyksen jäsentiedotteessa, ValkkariViestissä 2/2003.

Valkoisenpaimenkoiran alkulähteillä

Jos tutkimme valkoinenpaimenkoira –rodun historiaa taaksepäin, löydämme taustalta automaattisesti saksanpaimenkoiran. Koska vuosisatojen saatossa tarvittiin paimenkoiria, erilaisia sääolosuhteita kestäviä, luotettavia työkoiria ja koiria useisiin käyttökoiratarkoituksiin, ei ulkonäkö ollut jalostuksen päätarkoitus. Värinsä puolesta valkoisia paimenina käytettäviä koiria suosittiin mahdollisesti erottamaan ne helpommin paimennettavaan laumaan hyökkäävistä susista. Valkoisenpaimenkoiran historia kulkee siis käsi kädessä saksanpaimenkoiran –rodun historian kanssa.

Saksanpaimenkoira -rodun alullepanija Max E. Von Stephanitz (1864-1936) halusi toistaa Collie –rodun saavuttaman menestystarinan esittelemällä uuden superkoiran. Tuohon aikaan saksanpaimenkoiraa jonka me tänä päivänä tunnemme ei ollut, vaan Saksassa oli hyvin erilaisia ja –kokoisia paimenkoiria. Pienikokoiset koirat olivat hyvin ketteriä ja tämä ominaisuus taas luonnollisesti puuttui suuremmilta variaatioilta. Turkin pituus vaihteli hyvin lyhyestä ja karkeasta aina pitkään ja pehmeään, suoraan ja kiharaiseen saakka. Koirien värivalikoima oli laaja: valkoisia, valkoisia pilkuin, ruskeita, mustia, riistanvärisiä, sinisiä jne. siis lähes kaikenlaisia värejä ja värikombinaatioita oli edustettuina. Koirien korvat olivat useimmin luppa-, pysty-, taitto- tai velttokärkiset . Häntä oli alas kiinnittynyt tai selän päälle taipuva. Max E. Von Stephaniz ja hänen ystävänsä Arthur Meyer etsivät vahvaa, tervettä, älykästä pystykorvaista, lyhyt- tai keskipitkäkarvaista ja säänkestävän turkin omaavaa, ystävällistä, hyvin palveluhalukasta ja koulutuskelpoista koiraa.

Kantakoira löytyi

Kantakoira uudelle rodulle löytyi Karlsruhessa 3.4.1899, yhdessä ensimmäisistä saksalaisille koiraroduille järjestetystä koiranäyttelystä. Koira oli Hektor Linksrheim, syntynyt 1.1.1895, kasvattaja Friedrich Sparwasser. Hektorin isoisä oli valkoinen koira Greif (1878-?) ja koiran omisti paroni Von Knigge. Vuonna 1882 Greif oli ollut näytteillä Hannoverin näyttelyssä: se oli ensimmäinen valkoinenpaimenkoira, joka oli esitettävänä näyttelyssä. Hektor Linksrheim nimettiin uudelleen Horand Von Grafrath’iksi (kun Von Stephanitz perusti Grafrath -kennelinsä). Horand se saavutti tittelin SZ1 (Schäfer-hunde Zuchtbuch), kun huhtikuussa 1899 Saksan saksanpaimenkoirajärjestö perustettiin Von Stephanitzin ja Meyerin toimesta. Syyskuussa 1899 Saksassa tehtiin saksanpaimenkoiran -rodun rotumääritelmä.

Valkoinen geeni

Horand omisti väistyvän valkoista väriä periyttävän geenin (perittynä isoisältään Greifilta), joten siitä tuli nykyisen saksanpaimenkoira –rodun esi-isä, mutta samalla myös valkoisenpaimenkoiran esi-isä. Valkoinen värihän ei ole mutaatio vaan tullut perimään valkoista väriä periyttävän geenin mukana. Horand jätti useita jälkeläisiä, joista mm. sen poika Hektor of Swabia tuli lähes valkoisesta linjasta. Berno of the Sea-meadow, myös Horandin jälkeläinen, synt. 1913, rekisteröitiin ensimmäisenä valkoisena saksanpaimenkoirana rotukirjaan. 1912 julkaistussa Max Von Stephanitzin kirjassa on kuva Bernosta.

Valkoiset pannaan Euroopassa

Valkoinen väri ei ollut kielletty puhdasrotuisen saksanpaimenkoiran alkutaipaleella. Vuosi 1933 toi tilanteeseen dramaattisen käänteen, sillä silloin valkoinen väri saksanpaimenkoiralla kiellettiin virheellisenä. Valkoisetpaimenkoirat hävisivät lähes kokonaan Euroopasta. 1960-luvulla - Englantia lukuun ottamatta – valkoisiapaimenkoiria ei enää löytynyt Euroopasta.

Usa ja Kanada

Vuonna 1912 Ann Tracy (New Yorkista) vei mukanaan saksanpaimenkoiran Euroopasta USA:aan. Hän tunsi saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira –rodut, koska vieraili vuosittain enonsa ystävän keisari Wilhelm vom Habsburgin luona. Keisarillinen perhe omisti saksanpaimenkoiria ja oman linjansa valkoisiapaimenkoiria. Koska Ann Tracyn koira oli Greifin sukulainen, hänen kennelissään syntyi valkoisia pentuja, ja vuonna 1917 ensimmäiset hänen kennelinsä kasvattamat valkoisetpaimenkoirat rekisteröitiin American Kennel Clubin (A.K.C.) toimesta valkoisiksi saksanpaimenkoiriksi.

Aina 50-luvulle saakka rotu tuli yhä suositummaksi USA:ssa mutta valitettavasti kuusikymmentäluvulla saksanpaimenkoirien ja valkoistenpaimenkoirien kasvattajien välille syntyi epäsopua USA:ssa. Saksanpaimenkoiran geneettiset ongelmat, erityisesti turkin muuttuminen haaleammaksi, sälytettiin valkoistenpaimenkoirien niskaan. Tämä ei ollut oikeutettua, koska valkoisellapaimenkoiralla tulisi olla hyvä pigmentti (mm. tummat silmät ja tumma kuono). Tilanne kärjistyi siihen, että vuonna 1968 valkoinen paimenkoira suljettiin pois näyttelyistä USA:ssa A.K.C.:n ja Saksanpaimenkoira Klubin toimesta. Vuonna 1969 valkoisten paimenkoirien harrastajat perustivat USA:ssa Valkoinenpaimenkoira Klubin (White Shepherd Club). Rotu levisi myös Kanadaan ja Mexikoon. Rotutietoutta lisäsi ja rodun tulevaisuutta ajatellen erittäin hyödylliseksi osoittautui professori Lorenz Neufeldin kirjoittama kirja: "The Invincible White Shepherd" (1970, Kanada). Vuonna 1981 valkoinenpaimenkoira sai saksanpaimenkoirana jälleen oikeudet osallistua näyttelyihin Kanadassa mutta valkoinen väri oli ei-toivottu ominaisuus!

Takaisin Eurooppaan

Valkoinenpaimenkoira oli Euroopassa ’julistettu pannaan’ vuosien ajan mutta eurooppalaiset näkivät näitä kauniita koiria amerikkalaisissa televisio-ohjelmissa ja mielenkiinto heräsi. 1970-luvun lopulla valkoinenpaimenkoira esiteltiin jälleen Euroopassa. Rotu tuotiin takaisin Sveitsiin 1970-luvun alkupuolella. Sveitsin kantakirjaan oli rekisteröity 5.3.1966 Yhdysvalloissa syntynyt uros "Lobo" jo ennen kuin valkoinen väri myös siellä poistettiin saksanpaimenkoiran rotumääritelmästä. Tämän Sveitsin rotukirjaan rekisteröidyn uroksen jälkeläiset lisäsivät vähitellen kantaa yhdessä Yhdysvalloista ja Kanadasta tuotujen valkoistenpaimenkoirien kanssa.

Lobon lisäksi valkoinenpaimenkoira –kanta alkoi täydentyä: koiria tuli USA:sta Ole Riberholtille Roskildeen, Tanskaan ja Von Finn linjasta Helen ja Kurt Kron’ille Sveitsiin. Sveitsistä von Kron kennelin kaksi koiraa päätyivät Martin Faustmannille Saksaan 1980. Kaksi vuotta myöhemmin, kolme pentua Shermanin kennelistä USA:sta tulivat Walter Gembusille Saksaan. Vuotta myöhemmin muutamia kanadalaisia rodun edustajia tuotiin Saksaan ja Tanskaan. Hollantiin valkoinenpaimenkoira tuotiin vuonna 1985. Jan Jansen Sliedrechtistä osti kolme koiraa Martin Faustmanilta. Melkein samanaikaisesti Henk ja Anja Timmermans toivat kaksi koiraa Hoofprint -kennelistä Joanne Chanyiltä Kanadasta.

Valkoinenpaimenkoira Euroopassa tänään

Nykyisin Euroopassa on jo useita tuhansia valkoisiapaimenkoiria, jotka ovat useiden sukupolvien ajan olleet puhdasrotuisia. Rotu on Keski-Euroopassa tällä hetkellä erittäin arvostettu ja pentujen kysyntä kasvamassa. Suomessa rekisteröityjen valkoinenpaimenkoira –rotuisten koirien määrä on 50-60 koiraa marraskuussa 2003. Rotuyhdistysten tärkeimpänä tehtävänä on nyt positiivisten, rodunomaisten erityispiirteiden (luonne, ulkonäkö) vahvistaminen, terveystietojen systemaattinen kerääminen ja jalostuskannan maltillinen laajentaminen. Suomessa olevasta koirakannasta tuontikoirat ovat pääasiassa Saksasta, Hollannista, Ruotsista, Tanskasta sekä USA:sta. Suomalaiset ovat erittäin kiinnostuneita rodusta ja siksipä rotuyhdistyksen päätehtäviä ovat rotutietouden jakaminen, terveystietojen systemaattinen seuranta, rekisteröintiasioiden selvittäminen, jalostussuosituksen määrittely ja jalostustyön seuranta, sekä yhteydenpito ja yhteistyö muiden kansallisten rotuyhdistysten kanssa.

Eroja ja yhtäläisyyksiä

Vastoin yleistä käsitystä on muistettava, että valkoinenpaimenkoira ei ole valkoinen muunnelma saksanpaimenkoirasta, ei myöskään albiino-versio saksanpaimenkoirasta. Kolmen viime vuosikymmenen aikana valkoisenpaimenkoiran rakenne ja luonne ovat muuttuneet selvästi erilaisiksi kuin niiden saksalaisten esi-isien ominaisuudet. Selkästi näkyvin eroavaisuus näiden rotujen kesken on värin lisäksi erityisesti selkälinja, joka on valkoinenpaimenkoira -rodulla suora ja vaaka, ei laskeva kuten saksanpaimenkoiralla. Myös pienempiä eroavaisuuksia on kehittynyt muutamien viime vuosien aikana, koska molemmat näistä roduista on pidetty erillään ja jalostettu omina rotuinaan. Yhtäläisyyksinä saksanpaimenkoiraan mainittakoon hyvä koulutettavuus, kestävyys ja toimintakykyisyys. Valkoinenpaimenkoira -rotu on vuodesta 1991 lähtien tunnustettu Sveitsissä omaksi rodukseen nimellä valkoinenpaimenkoira (Berger Blanc Suisse). Useat muut maat ovat seuranneet esimerkkiä ja rekisteröivät nykyisin valkoinenpaimenkoiran kansallisesti hyväksyttynä rotuna.

Valkoisenpaimenkoiran verilinjat

Hollantilainen, maineikas valkoinenpaimenkoira –rodun tutkija ja kasvattaja Ruut Tilstra on kirjassaan Uit de schaduw in het licht, De Witte Herder listannut kahdeksan FCI:n hyväksymää verilinjaa. Näitä koiria voidaan kutsua rodun eurooppalaisiksi kantakoiriksi:

  1. Lobo White Burch 5.3.1966 - 14.9.1980 Kasvattaja I.H.Vancleave (USA) Omistaja Agatha Burch (Sveitsi)
  2. Cindy von Ronanke 5.7.1982 - Kasvattaja Martin Faustmann Omistaja Axel Stommel (Saksa)
  3. Biene vom Wolfsgehege 10.10.1983 -Kasvattaja Erika Meinert (Saksa)
  4. Mona Kirby von Ronanke 4.5.1985 - Kasvattaja Martin Faustmann Omistaja Italo Drube (Saksa)
  5. Wayn Condor von Ronanke 28.5.1987 - 14.10.2003 Kasvattaja Martin Faustmann Omistaja Pia & Dieter Modl (Itävalta)
  6. Basko of the White Stars 28.7.1987 - 30.7.2001 Kasvattaja Angelika Pleh Omistaja Birgit Stoll (Saksa)
  7. Hoofprint Ocan 6.10.1987 - Kasvattaja Joanne Chanyi Omistaja Anja & Henk Timmermans (Hollanti)
  8. Panther vom Wolfsblut 11.2.1989 - Kasvattaja Walter Gembus (Saksa)

Lähteet
Kirjat: Ruut Tilstra (CirCum 2002): Uit de schaduw in het licht De Witte Herder
Internet –sivut:
http://www.berger-blanc-suisse.nl/ http://www.white-bandits.de/ http://www.abrakadabra.de/hunde/allgemein